Suomi on moottoriurheilun luvattu maa niin katsojamääriltään kuin maailmantason urheilijoiltaan. Pieneksi maaksi me tuotamme kovalla prosentilla moottoriurheilun ammattilaisia vuodesta toiseen ja siinä sivussa menestymmekin aika mukavasti. Oli alla sitten neli- tai kaksipyöräinen tai vaikkapa moottorivene, sinivalkoista väriä löytyy lähes kaikkien maailman suosituimpien moottoriurheilulajien historiikeista.

Moottoriurheilu kattokäsitteenä on hyvin laaja ja sen vuoksi se pitää sisällään paljon historiaa, merkkihenkilöitä, tragedioita ja menestystarinoita. Niitä kaikkia silti yhdistää vähintään yksi seikka – rakkaus vauhtiin ja kilpailuun. Ei siis ihme, että vuosikymmenien ja urheilulajitrendien vaihtuessa moottoriurheilun suosio on pysynyt vankoilla perustuksillaan houkutellen lajien pariin aina uusia sukupolvia.

Me suomalaiset olemme tottuneet menestymään kilparadoilla ja kukapa ei muistaisi katsoneensa Keke Rosbergin tai Mika Häkkisen tuuletuksia maailmanmestaruuksien varmistuttua. Matti Kyllösen tunteikkaat hehkutukset kaikuvat monien korvissa vielä vuosia selostajan vaihtumisen jälkeenkin ja Jyväskylän MM-ralleista tuhansilla suomalaisilla on ikimuistoisia omakohtaisia kokemuksia. Nykyään maamme moottoriurheilun kilpeä kantavat muun muassa ralliautoilijat Jari-Matti Latvala ja nuori, nouseva tähti Kalle Rovanperä, Formulakuskit Kimi Räikkönen ja Valtteri Bottas sekä F1-veneilyn kaksinkertainen maailmanmestari Sami Seliö.

Moottoriurheilu ei ole yksinpeliä

Verrattuna esimerkiksi pallopeleihin tai perinteisiin yksilölajeihin, kuten yleisurheiluun, uintiin ja painiin, moottoriurheilu ei ole pelkästään urheilijana toimimista, vaan myös tekniikan eli tässä tapauksessa auton, moottoripyörän, veneen tai vaikkapa traktorin, yhteensopivuutta kuljettajan taitoihin nähden. Vaikka esimerkiksi Formula ykkösissä menestyminen tai menestymättömyys henkilöityy useimmiten pelkästään kuljettajaan, on ratin takana hääräävä henkilö vain marginaalisen pieni osa tallihenkilökuntaa ja auton kehittämiseen osallistuvaa taustaorganisaatiota.

Moottoriurheilussa menestymiseen ei siis riitä, että on yksinomaan hyvä kuljettaja tai teknisessä vertailussa ajoneuvo on ylivertainen kilpailijoihin nähden, vaan mestaruuksia voittavat ne tallit ja kuljettajat, jotka osaavat optimoida ajoneuvon tehot ja muut säädöt kuljettajalle sopiviksi.

Vastavuoroisesti kuskin tulee pystyä hyödyntämään työvälineestään kaikki maksimaalinen hyöty.

Moottoriurheilulle on ominaista myös, että kilpailumääräykset ja ajoneuvoa koskevat säännökset muuttuvat aika ajoin. Ajoneuvon nopeusominaisuuksia tai turvallisuutta parantavilla muutoksilla on myös yksittäisiä palkintopallisijoja tai maailmanmestaruuksia suurempi vaikutus. Useat miljoonat eurot, jotka tallit käyttävät autojensa ja moottoripyöriensä kehittämiseen vuosittain, näkyvät aina viiveellä myös automerkkien kuluttajamalleissa.

Kilpatallien menestymisen motivaatio kehittää siis autoilun ja liikenteen sujuvuutta sekä turvallisuutta kaiken kaikkiaan. Ei ole lainkaan sattumaa, että muun muassa F1-radoilla ja rallin eri sarjoissa menestyneet Toyota, Peugeot ja Citroën keikkuvat vuodesta toiseen myydyimpien, turvallisempien ja luotetuimpien automerkkien listoilla.

Moottorin keksimisestä pian kilparadoille

Karkeasti yleistäen voidaan todeta, että niin kauan kuin autoja, niiden esiasteita ja polttomoottoreita on ollut olemassa, niin kauan niillä on myös kilpailtu. Yksi ihmisen perusluonteista nimittäin on enemmän tai vähemmän totinen kilpailuvietti, jota ennen motorisoitujen ajoneuvojen kehittämistä ruokittiin hevoskilpailuilla ja sitä ennen juoksukisoin. Kun ihmisen liikkuminen mullistui ja helpottui autojen myötä 1800-luvulla radikaalilla tavalla, oli aivan luonnollista, että henkilöiden keskinäinen paremmuuden mittaaminen seurasi teknisiä läpimurtoja tiiviisti.

Ei ole varmaa tietoa, mikä olisi kaikkien aikojen ensimmäinen varta vasten järjestetty moottoriurheilukisa, mutta vuonna 1894 käyty Pariisi-Rouen-maantiekilpailu oli ainakin yksi varhaisimmista suurkilpailuista. Tuohon noin 126 kilometrin mittaiseen kisaan otti osaa yhteensä 21 osallistujaa joko autolla tai moottoripyörällä. Itse varsinaista mittelöä edelsi vieläpä 50 kilometrin pituinen karsintakisa, joten päätapahtumaan pääsi osallistumaan ainoastaan taitavimmat kuljettajat. Karsintakisaan ilmoittautui huimat 102 kuskia.

Ehkä historian ensimmäistä moottoriurheilutapahtuman voittoa pääsi aluksi juhlimaan Jules-Albert de Dion, joka selvisi maaliin 6 tunnin ja 48 minuutin kilpa-ajon jälkeen. Miehen keskinopeus – 19 kilometriä tunnissa – ei nykyään tunnu kovinkaan suurelta, mutta tuohon aikaan nopeudet olivat mullistavia. Ensimmäisenä maaliviivan ylittänyt de Dion lopulta hylättiin sääntöjenvastaisen ajoneuvonsa vuoksi.

Vauhdin hurmaa laajalla rintamalla

Erilaisia moottoriurheilusarjoja on lukematon määrä ja ne voidaan karkeasti jakaa neljään luokkaan: autourheiluun, moottoripyöräilyyn, kilpaveneilyyn ja muihin sarjoihin.

  • Autourheilu

Autourheilu on usein puhekielessä moottoriurheilun synonyymi, mutta todellisuudessa vain pieni osa isompaa kokonaisuutta. F1, rallin MM-sarja ja kovaa kansainvälistä nousua tekevä rallicross ovat Euroopan seuratuimpia autourheilusarjoja, kun taas Pohjois-Amerikassa ylivoimaisesti suurinta suosiota nauttii autourheilujärjestö NASCAR, jonka pääsarja Monster Energy NASCAR Cup Series kerää kymmeniä miljoonia katsojia maailmanlaajuisesti vuosittain.

  • Moottoripyöräily

Lajin ykkössarjassa eli MotoGP:ssa Mika Kallio on niittänyt menestystä jo useiden vuosien ajan, mutta niin ikään ratamoottoripyöräilyyn keskittyvä Superbike kerää vähintään yhtä kovia kuskeja sarjaansa kuin MotoGP. Isossa-Britanniassa ja Ruotsissa taas speedway on huomattavasti suositumpi penkkiurheilulaji, kun taas moottoripyöräilyn pienempinä sarjoina tunnetut enduro ja trial keräävät nekin kiitettäviä katsojalukuja pääasiassa lajin harrastajista.

  • Kilpaveneily

Kilpaveneily on melko tuntematon pienen piirin laji, josta tunnetuimpana sarjana lienee juuri F1 Powerboat Racing eli F1-veneet. Laji on erityisen suosittua Italiassa, jossa Välimeri takaa suotuisat harjoitteluolosuhteet ympäri vuoden. Vaikka medianäkyvyydeltään F1-veneet häviävät kirkkaasti samannimiselle autourheilusarjalle, on veneilyssä vaarafaktori moottoriurheilun korkeimpia, sillä toisin kuin autourheilussa, veneen alla ei ole tasaista asvalttia. Jos kulkuneuvo riistäytyy käsistä ennakoimattoman aallon vuoksi, on jälki usein kohtalokkaan tuhoisaa.

  • Muut sarjat

Pienemmistä moottoriurheilusarjoista mainitsemisen arvoisia ovat Suomessakin kilpailtu Tractor pulling sekä Red Bull Air Race, jossa pienet yksitasokoneet kisaavat kauden mittaan erilaisilla radoilla.