Maailmassa on vain harvoja urheilulajeja, jotka yhdistävät eri kansojen penkkiurheilumieltymyksiä. Jalkapallo on yksi näistä, mutta autourheilun suosio on monilla tavoin vielä kattavampaa ja suurempaa. Syykin siihen on selvä – autoilevia ihmisiä ja liikennettä on maailman jokaisessa kolkassa.
Autourheilu ei ole vain yksi yläkäsite muiden joukossa, vaan sillä on urheilumaailmassa varsin erikoinen asema. Sen keskiössä eivät ole ainoastaan kuljettajat tai tallit, vaan aina kilpailusuorituksia ja kisasijoituksia analysoitaessa täytyy tarkastella koko kokonaisuutta, tallitiimistä ja auton säädöistä lähtien. Siinä, missä tilastonikkarit tuovat omiin palloilulajeihinsa vain faktapohjaista näkökulmaa keskusteluun, ei autourheilussa voi eritellä tilastoja ja yleistä keskustelua toisistaan. Menestyminen on monien osasten summa.
Oikea henkilö oikean auton ratissa
Michael Schumacher on yksi aikamme ja myös kaikkien aikojen suurimmista autourheilijoista. Saksalainen Formula 1 -kuljettaja on voittanut urallaan peräti seitsemän maailmanmestaruutta, joista viisi peräkkäin. Kukaan muu ei ole saavuttanut yhtä paljon menestystä autoilun kuningasluokassa kuin hän. 2000-luvun alussa Schumacher oli Ferrarin henkilöitymä, mutta vaikka italialaistalli onkin ollut jo pitkään sarjan parhaimpia talleja teknisesti, sopii kysyä, miksei ”Schumin” tallikaverit seuranneet häntä säännöllisesti palkintokorokkeelle vuodesta toiseen, jos Ferrarin materiaalietu oli niin selkeä?
Vastaus löytyy autourheilun ytimestä – kuljettaja ei voita yksin kisoja, vaan koko talli. Jos Schumacherin alla olisi ollut esimerkiksi Scuderian tai Sauberin auto, menestystä tuskin olisi ainakaan samassa mittakaavassa tullut. Ja koska Schumacherin pitkäaikainen tallikaveri, brasilialainen Rubens Barrichello ei joka vuosi ollut kauden päätteeksi MM-tulostaulukossa kakkonen, pelkästään huippuauto ei voi taata mestaruuksia millekään tallille.
Insinöörit, tallihenkilökunta, testikuljettajat ja varsinaiset kisakuljettajat tekevät saumatonta yhteistyötä, jotta autourheilussa pärjäisi mahdollisimman hyvin. Rallin MM-sarjaa pitkään dominoineet ranskalaiset Sébastienit eli Loeb ja Ogier, saavuttivat lukuisia mestaruuksia ja osakilpailuvoittoja saman automerkin, eli Citroënin tallissa. Saman tallin pitkäaikainen menestyminen sarjassa kuin sarjassa ei kerro ainoastaan laadukkaasta auton kehitystyöstä, vaan myös siitä, että tallipäällikkö on onnistunut vuosi toisensa perään palkkaamaan talliinsa juuri omaan autoonsa sopivimmat kuljettajat.
Fyysisesti rankkaa kilpaurheilua
Autourheilu jakaa vahvasti mielipiteitä. Keskustelua käydään paljon ajamisen tuottamista ilmastopäästöistä ja muun muassa siitä, voidaanko autourheilua pitää varteenotettavana urheilulajina, kun hikoilu ja rasitus eivät näy kisakuljettajista ulospäin verrattuna muihin urheilulajeihin, kuten jääkiekkoon ja jalkapalloon. Ympäristövaikutuksista keskusteleminen on autourheilun piirissä tärkeä seikka ja tästä syystä kansainvälinen autourheilujärjestö FIA tekeekin jatkuvaa kehitystyötä eri sarjoissa, jotta autoista saadaan entistä ympäristöystävällisimpiä vaikuttamatta kuitenkaan auton vauhtiin negatiivisesti.
Formula 1- ja NASCAR-kuljettajat ovat autourheilun seuratuimpia sekä kovapalkkaisimpia hahmoja ja siksi heitä on myös tutkittu paljon kisaolosuhteissa. Kuljettajan kokemat fyysiset rasitukset kummassakin sarjoissa ovat todella rankkoja eikä rapakuntoisella kuskilla ole lähtöviivalle asiaa. Kilpailun aikana F1-kuski menettää huomattavan määrän nesteitä ja joutuu kestämään nopeissa mutkissa kovia vastakkaisia G-voimia. Ammattilaiskuskien fyysinen kunto on siis timanttista tasoa myös siitäkin syystä, että esimerkiksi F1-auton ohjaamoa ei suunnitella kuljettajaa varten, vaan päinvastoin hänen tulee sopia fyysisiltä ulottuvuuksiltaan kapeaan autoon.
Lewis Hamilton on yksi 2010-luvun kovakuntoisimmista urheilijoista. Eri lajien huipputähtien fyysistä kuntoa vertailevissa tutkimuksissa F1-tähti voitti kirkkaasti muun muassa Roger Federerin, Sidney Crosbyn ja Christiano Ronaldon. Hyvä fyysinen kunto edesauttaa myös henkistä jaksamista sekä keskittymiskyvyn ylläpitämistä pitkän kilpailun aikana ja ehkä juuri siksi Hamilton onkin moninkertainen Formula ykkösten maailmanmestari.
Autourheilu ennen ja nyt
Suomen vinkkelistä asiaa tarkasteltuna maamme seuratuimpia autourheilulajeja ovat perinteisesti olleet juuri F1 ja WRC eli rallin maailmanmestaruussarja. Juha Kankkunen, Keke Rosberg, Markku Alen, Henri Toivonen ja Mika Häkkinen ovat lukuisten suomalaisten idoleita ja heidän ansiostaan suomalainen autourheiluosaaminen on maailmalla suuressa arvossa. Vaikka suurimmat menestysvuodet ovat kummassakin sarjassa auttamatta jääneet jo taakse, nousee yhä tänäkin päivänä sekä F1-sarjaan että WRC-sarjaan säännöllisesti uusia suomalaiskuskeja, jotka haastavat tosissaan maailman kärkinimiä. Valtteri Bottas, Kalle Rovanperä ja Esapekka Lappi maksavat vielä omissa sarjoissaan nuorten kuljettajien oppirahoja, mutta tulevat kantamaan vielä siniristilippua korkealla kilparadoilla.
Sekä Formula 1 että rallin MM-sarja ovat yhä Suomessa suosiossaan, mutta haastajia autourheilukentälle on viime vuosien aikana noussut. Ryminällä moottoriurheilun ystävien sydämiin puskenut rallicross on yksi harvoista televisioiduista autourheilusarjoista Suomessa, mikä kertoo sen kiehtovuudesta. Yleisöystävällisessä rallicrossissa kisat ajetaan neljän auton kertalähtöinä tiiviillä radalla, joka on usein rakennettu esimerkiksi raviradan tai valmiin autourheilustadionin keskelle.
Rallicrossin lisäksi NASCAR kasvattaa hiljalleen omaa mainettaan myös uudella mantereella, vaikkakin ovaaliradat ovat vielä eurooppalaisten silmissä varsin yksitoikkoisia. Rata-autosarjoista World Touring Car Championship eli WTCC ja FIA World Endurance Championship, jonka tunnetuin osakilpailu on Le Mansin 24 tunnin ajo, pesevät vielä NASCAR-sarjan katsojaluvuissa.
Jokkisautoilu eli jokamiesluokan autokisat ovat rallicrossin siivellä nostaneet profiiliaan ja vaikka siitä suurta TV-lajia tuskin koskaan saadaan, laji elää ja voi hyvin vuodesta toiseen. Jos ralliautoilu on ammattilaisten heiniä, jokkisautoilussa kuljettajat ovat usein autonsa herroja tai rouvia. Lajissa menestyminen onkin todella pitkälle kuskista kiinni, vaikka monilla jokkiskuskeilla onkin takanaan talleja ja pienimuotoisia huoltotiimejä.