Syyskuun 28. päivä vuonna 1968 Helsingin maalaiskunnassa syntyi mies, joka 30 vuotta myöhemmin nousi suurten suomalaisten urheilusankareiden joukkoon. Kaikkien aikojen toinen suomalainen lajin maailmanmestari toisti vielä seuraavallakin kaudella sensaatiomaisen temppunsa ja oli monen 90-luvun lapsen kiistaton idoli. Kyseessä on tietenkin kaksinkertainen F1-maailmanmestari Mika Häkkinen.
The Flying Finn -lempinimen saanut Häkkinen on toistaiseksi Suomen menestynein formulakuljettaja. Muut kotimaiset maailmanmestarit Keke Rosberg ja Kimi Räikkönen ovat juhlineet mestaruutta vain kertaalleen, joten Häkkisen menestyksen kirimiseen on vielä Räikkösellä ja muilla tulevaisuuden huippukuskeilla matkaa. Vuonna 2001 varsinaisen kilpauransa autourheilun kuningasluokassa päättänyt Häkkinen nousi korkeimmalle palkintokorokkeelle yhteensä 20 kertaa ja keräsi tilastoihinsa kiitettävät 161 kisastarttia. Paalupaikan hän saavutti 26 kertaa.
Karting-radoilta Formula 3 -sarjaan
Vauhti ja kilpaileminen olivat Häkkisellä verissä heti pikkupojasta saakka. Vasta 6-vuotiaana hän aloitti kilpailemisen kartingissa, jossa hän voittikin peräti viisi Suomen mestaruutta. Mikroautojen parissa ”Lentävä suomalainen” viihtyi aina 18 ikävuoteen saakka, kunnes kaudella 1987 Häkkinen otti askeleen kohti kansainvälisiä ratoja siirtyessään Formula Ford -sarjaan.
Kyseisessä sarjassa mies saavuttikin jopa Pohjoismaiden mestaruuden. Heti seuraavana vuonna eli 1988 Häkkinen siirtyi Formula-asteikossa pykälää korkeammalle ja kilpaili sen kauden Formula Vauxhall Lotus -sarjassa. Tällöin tupakkayhtiö Marlboro liittyi Häkkisen tukijoukkoihin.
Mika Häkkisen kehityskäyrä ja menestyksennälkä kasvoi niin nopeasti, että jo kaudella 1989 häntä kutsui Formula 3, joka on kuljettajille yksi tärkeimmistä ponnahduslaudoista kohti kuninkuusluokkaa. Vain kolme vuonna karting-uransa päättämisen jälkeen Häkkinen siis kilpaili yhdessä Euroopan kovatasoisimmassa ammattilaissarjassa. F3-sarjassa Häkkinen dominoikin kaudella 1990 etunimikaimansa Salon kanssa niin ylivoimaisesti, että kausi päättyi suomalaisittain kaksoisvoittoon – Häkkinen voitti mestaruuden, Salo oli toinen.
Nousu F1-sarjaan
Häkkisen managerina toimi noihin aikoihin itse Keke Rosberg, joka F3000-sarjaan nousemisen sijaan havitteli suojatilleen suoraa paikkaa F1-sirkukseen. Loppuvuodesta 1990 Häkkiselle tarjottiinkin kisakuskin paikkaa Lotukselle, johon Mika ja Keke tarttuivat empimättä. Siirtyminen suoraan F3-sarjasta kuninkuusluokkaan oli tuohon aikaan harvinaista, sillä useimmiten kuljettajia nostettiin pääsarjaan FIA:n F3000-kakkossarjasta.
Lotus oli 1990-luvun alussa sarjan häntäpään talleja, joten suuria menestymispaineita Häkkisellä ei F1-uransa alussa ollut. Menestystä kuitenkin tuli odotettua enemmän ja ensimmäiset sarjapisteensä hän tienasikin jo kolmannessa kisassaan San Marinossa, jossa Häkkinen sijoittui viidenneksi. Tallin kehitystyö otti kahtena seuraavana vuonna isoja harppauksia eteenpäin ja vaikka Lotuksella Mika ei palkintopallisijoja saavuttanutkaan, hänen taitonsa teknisesti heikomman auton ratissa tekivät sarjan johtaviin talleihin suuren vaikutuksen. Kaudeksi 1993 Häkkinen siirtyikin McLarenille, jossa hän päätyi lopulta tekemään historiaa.
Ensimmäisellä kaudellaan hopeanuolen ratissa Häkkinen saavuttikin ensimmäisen palkintopallisijansa, vaikka ajoikin sen aikana vain kolmessa osakilpailussa. Kautensa hän aloitti testikuljettajana, mutta nousi kilpailevaan kokoonpanoon loppuvuodeksi. Pian hän nousi tallin ykköskuljettajaksi, mutta ensimmäistä osakilpailuvoittoaan Mika sai odottaa aina vuoteen 1997.
Tuplamestaruus
Kausi 1998 oli Saksan Michael Schumacherin ja Häkkisen välinen taistelu. Osakilpailuvoitto menikin tuona vuonna jommankumman nimiin peräti 14 kertaa ja mestaruuden ratkeamista saatiin jännittää aina päätöskisaan, Japanin GP:hen asti ja siinä ”Schumin” auto hyytyi suomalaisten onneksi lähtöruutuun. Ensimmäisen maailmanmestaruutensa lisäksi Häkkinen palkittiin myös Vuoden urheilijana saavutuksensa ansiosta.
Myös seuraava vuosi noudatti hyvin pitkälti samaa kaavaa, kun Ferrarin ja McLarenin ykköskuskit kävivät omaa kilpailuaan mestaruudesta. Soppaa hämmensi kuitenkin Ferrarin kakkoskuski Eddie Irvine, joka nousi myös vaivihkaa voittotaisteluun kauden edetessä. Jälleen kerran kausi ratkesi vasta viimeisessä osakilpailussa Suzukassa, jossa Mika tarvitsi tuplamestaruutensa varmistamiseen voiton. Ja kuten tiedämme, sen Häkkinen myös teki ja niitti samalla suomalaista urheiluhistoriaa.
Hyvästit kuninkuusluokalle
Maailmanmestaruuksiensa jälkeen Häkkinen ajoi F1-sarjassa vielä kaksi kautta, kunnes päätti uransa pääsarjassa. Schumacherin Ferrarilla oltiin tehty pitkäjänteistä kehitystyötä ja kausi päättyikin saksalaisen voittoon sekä Ferrarin voittoon valmistajien MM-sarjassa. Tuosta vuodesta alkoi Schumin viiden mestaruuden putki.
Samalla, kun italialaistalli juhli huikeaa menestystään, McLarenilla oli suuria teknisiä vaikeuksia autojensa kanssa ja Häkkinen joutuikin viimeisellä kaudellaan vuonna 2001, keskeyttämään kisansa liian monta kertaa. Kauden päätteeksi kuninkuusluokkaan nostettiin toinen suomalainen eli Kimi Räikkönen korvaamaan Häkkisen poisjääntiä. Martinlaaksolaisen F1-veteraanin viimeinen voitto tuli Indianapolisissa, Yhdysvalloissa syyskuussa 2001. Se jäi myös hänen viimeiseksi palkintopallisijoituksekseen Formula ykkösissä.
Alun perin Mika Häkkinen ilmoitti jäävänsä Formuloista vain sapattivapaalle, mutta tuo määrittelemättömän mittainen tauko venyi ennen pitkää lopulliseksi. Vuonna 2006 Häkkinen palasi hetkellisesti McLarenin testikuljettajan rooliin, mutta pesti jäi kuitenkin vain yhden kisaviikonlopun mittaiseksi. F1-uransa jälkeen Häkkinen on kilpaillut menestyksekkäästi saksalaisessa DTM-vakioautosarjassa.
Kilparatojen ulkopuolella
Häkkisellä on yhteensä viisi lasta – kaksi ensimmäisen vaimonsa Erjan kanssa ja kolme nykyisen vaimonsa Marketan kanssa. Monien muiden moottoriurheilijoiden tapaan myös Häkkinen asuu perheineen Monacossa. Hän on tehnyt uransa jälkeen jonkin verran markkinointityötä ja on toiminut muun muassa Mercedes-Benzin ja Nokian Renkaiden mainoskasvona. Lisäksi hän on tehnyt ääniroolin Autot-animaatioelokuvassa. Häkkinen esitti myös itseään vuonna 2004 julkaistussa Uuno Turhapuro – This Is My Life -elokuvassa.