Moottoripyörät ovat kiehtoneet ihmisten mieliä siitä asti, kun ensimmäinen kaksipyöräinen moottoroitu kulkuneuvo näki päivänvalon Saksassa vuonna 1885. On siis aivan luonnollista, että niillä ajetaan myös kilpaa kuten autoillakin ja vieläpä monessa eri luokassa. Suomalaiset muistavat oman moottoripyörälegendansa Jarno Saarisen, joka menehtyi traagisesti vuonna 1973 Italian Monzassa.
Tässä artikkelissa luodaan nopea katsaus eri moottoripyöräurheilun luokkiin ja otetaan muutama esimerkki kaikkein kuuluisimmista kuljettajista.
Ratamoottoripyörät
Ratamoottoripyörällä tarkoitetaan moottoripyörää, jolla ajetaan ainoastaan kilparadalla ja usein samoilla radoilla kuin esimerkiksi F1-autot ajavat. Ratamoottoripyöräilyn ja samalla koko kaksipyöräisten kuninkuusluokka on MotoGP, jonka alla ajetaan myös Moto2- sekä Moto3 -luokat. Nykyiset MotoGP-pyörät ovat huippuunsa viritettyjä kilpakoneita, jotka sisältävät yli 210 hevosvoimaa ja huippunopeudet kasvavat keskimäärin 340 kilometriin tunnissa. Suurimmat nimet MotoGP-sarjassa ovat legendaarinen Giancomo Agostini sekä nykyinen suurnimi, yhdeksänkertainen maailmanmestari Valentino Rossi.
Superbike-pyörät perustuvat sarjatuotantoisiin pyöriin, joiden iskutilavuus saa olla enintään 1000 kuutiosenttimetriä nelisylinterisissä ja 1200 kuutiosenttiä kaksisylinterisissä moottoreissa. Superbike-sarjan maailmanmestaruudesta on kilpailtu vuodesta 1988 alkaen. Sarjan pikkuveljenä pidetään Supersportia, jossa kilpaillaan pienempitehoisilla moottoripyörillä. Supersportin pyörät ovat nelisylinterisiä ja 600-kuutioisia tai kaksisylinterisiä ja 750-kuutioisia.
Speedway
Äärimmäisen vauhdikas ja mielenkiintoinen Speedway on laji, jossa ajetaan erikoisvalmisteisilla moottoripyörillä hiekkapintaisilla soikioradoilla. Speedway-pyörät ovat ainutlaatuisia koko moottoripyöräurheilun saralla, sillä niissä ei ole lainkaan vaihteita eikä jarruja.
Speedway-pyörän hallinta on todellinen taitolaji ja koska jarruja ei ole lainkaan, saadaan sen nopeutta hallittua ajamalla kurvit näyttävästi sivuluisussa. Suomessa se on tällä hetkellä vielä pieni marginaalilaji, mutta esimerkiksi Ruotsissa tai Puolassa voi speedway-kilpailujen yleisömäärät nousta jopa kymmeniin tuhansiin.
Speedwayn talvinen muoto on vieläkin vauhdikkaampi jääspeedway. Tässä soikionmallisilla jääradoilla ajettavassa moottoriurheilulajissa varustetaan moottoripyörät järeillä renkailla, joissa on 28 millimetriä pitkät piikit, joita saa olla yhteensä etu- ja takarenkaassa 300 kappaletta. Jääspeedway-pyörät käyttävät polttoaineena metanolia ja ovat kuutiotilavuudeltaan 500-kuutioisia. Tavallisesta speedway-pyörästä eroten jääspeedway-pyörässä on kaksi vaihdetta.
Motocross
Motocross on vauhdikas moottoripyöräurheilun muoto, jota harrastetaan lähes joka kolkassa maailmassa. Sitä harrastavien ikähaarukka on erittäin laaja – jopa 11-vuotiaat aina eläkkeellä oleviin ikäihmisiin saakka kilpailevat omissa luokissaan.
Luokat onkin jaettu kuljettajan iän ja moottorin kuutiotilavuuden mukaan. Kilpailuja ajetaan maapohjaisilla radoilla hiekan ja soran lentäessä, kun ajajat kiihdyttävät tiukkoihin käännöksiin ja välillä huimapäisiinkin hyppyihin yltävillä radoilla. Vaikka motocross onkin moottoriurheilulaji, niin se vaatii ajajalta hyvää kuntoa sekä erinomaiset suojukset.
Motocrossia voidaan ajaa monen kokoisilla moottoreilla alkaen aina 50-kuutioisista jopa 620-kuutioisiin saakka. Lajia ajetaan MM-tasolla MX1-, MX2- sekä MX3-luokissa, joissa jokaisessa on omat tilavuusrajoituksensa. Suomalaisia motocrossin maailmanmestareitakin on nähty, kuten 70-luvulla kultakautensa ajanut, nelinkertainen MM-voittaja, Heikki Mikkola.
Motocross on niin suosittu laji, että se on synnyttänyt monia alaluokkia, kuten sivuvaunupyörät, supermotot, ATV- eli mönkijäluokat ja minimotot. Lisäksi kaikkein näyttävin ja huimapäisin luokka on freestyle, jossa kuljettajat tekevät äärimmäisen näyttäviä hyppyjä sekä temppuja pyörän kanssa.
Enduro
Motocrossille sukua oleva enduro on moottoripyörien kestävyys- ja luotettavuusajo. Kuljettajat joutuvat taituroimaan minuuttiaikataululla mitä erilaisimmissa maastoissa, kuten maastoradoilla, motocross-radoilla, nurmikentillä tai millä tahansa järjestäjän rakentamalla radalla.
Endurossa myöhästyminen ennalta määrätystä tarkastuspisteestä tietää sakkominuutteja, joten aika on se, mikä merkitsee. Laji on haastava, sillä kilpailumaasto vaihtelee välillä suurestikin. Kilpailut voidaan ajaa vaikkapa vuorenrinteellä Portugalissa tai suolla Suomessa. Kotimaisia enduron MM-voittajiakin on useita, joista menestynein on Mika Ahola, joka voitti 2000-luvulla enduron MM-kilpailut viisi kertaa peräkkäin.
Moottoripyörätrial
Trial on vaihtelevissa maastoissa tapahtuvaa taitoajoa, jossa aika ei ole ratkaisevassa roolissa. Kilpailut alkavat varikolta, josta ajajat lähtevät vuorotellen, esimerkiksi minuutin välein. Tarkoitus on ajaa äärimmäisen haastava rata mahdollisimman vähillä virhepisteiden määrällä. Niitä saa, jos kilpailija ottaa esimerkiksi tukea jostain tasapainonsa säilyttämiseksi tai jos joutuu laskemaan jalan maahan.
Jokaiselle kentälle on annettu ennalta määritetty enimmäisaika, jonka sisällä rata on läpäistävä, mutta yleensä kilpailut ratkeavat sillä, kuinka vähän virhepisteitä kuljettaja saa. Trial-moottoripyörä erottuu helposti muista pyöristä esimerkiksi sillä, että niissä ei ole lainkaan perinteistä satulaa. Kuljettajat seisovat jalkatapeilla ja käyttävät tasapainoaan taituroidessaan välillä lähestulkoon mahdottomalta vaikuttavia reittejä pitkin.
Kiihdytysajot
Autojen tapaan on myös mahdollista ajaa kiihdytysajoja moottoripyörillä. Kiihdytysmoottoripyörillä kilpaillaan monissa luokissa, joista nopeimmat löytyvät Top Fuel Bike -ryhmästä. Nämä nitrometaania käyttävät, ohjuksen lailla kiitävät moottoripyörät eivät ole millään lailla katukäyttöön soveltuvia ja nopeimmat niistä selviytyvät neljännesmailin suorasta alle kuuden sekunnin. Tämän matkan on nopeimmin selvittänyt ruotsalainen Peter Svensson ajassa 5.709 vuonna 2012.
Moottoripyörillä ajetaan edellä mainittujen lajien lisäksi myöskin nopeusajoja, joissa päämääränä on saavuttaa mahdollisimman suuri huippunopeus. Lisäksi ajetaan ylämäkiajoja, joissa pitää selviytyä jyrkkä ylämäki alhaalta ylös asti. Ylämäkiajo voi kuulostaa helpolta, mutta pidon säilyttäminen on sitä vaikeampaa, mitä jyrkempi mäki on, joten alkuvauhtien merkitys ja turhan sutimisen minimoiminen on tärkeää.