Moottoriurheilussa meitä kaikkia viehättää nopeiden autojen taistelu, niiden äänet ja kilpa-asetelmaan liittyvä vaarallisuuden elementti. Ihmiskunnan historiassa kilpa-ajoa on harrastettu jo vuosisatojen ajan. Ensin valjaissa olivat hevoset ja pian autoteollisuuden kehittymisen jälkeen kilpailu siirtyi ratin taakse.
Viimeisen sadan vuoden aikana autourheilusta on kehittynyt yksi mielenkiintoisimmista penkkiurheilulajeista – eikä ihme, sillä autojen korvia huumaavat äänet, karismaattiset vaaraa uhmaavat kuljettajat ja dramaattiset kilpailutilanteet tekevät moottoriurheilusta kaikkea muuta kuin tylsää katsottavaa.
Moottoriurheilun yllättävät käänteet kiehtovat
Maailmanlaajuisesti Formula 1 -sarja on kaikkein suosituin moottoriurheilulaji. Saman autoliiton eli FIA:n alainen rallin maailmanmestaruussarja on myös yksi tunnetuimmista autourheilusarjoista. Pohjois-Amerikan suosituimpana sarjana sen sijaan on säilynyt NASCAR. Näiden sarjojen välimaastoon mahtuu paljon tietyssä maanosassa ja kansallisella tasolla suosittuja sarjoja ja niiden junioriluokkia. Mukaan mahtuu toki myös kaksipyöräisten sarjoja, joista tunnetuin on MotoGP:n maailmanmestaruussarja.
Moottoriurheilutapahtuman kilpailupäivässä katsojia viehättää radalla tapahtuva kilpailu ja jännitys. Yleisön mieleen ovat eteenkin ohitustilanteet, autojen hajoamisesta seuraavat yllättävät keskeytykset ja altavastaajan yllättävät nousu palkintopallille.
Halusimmepa sitä myöntää tai emme, niin toki myös radalla sattuvat onnettomuudet tekevät moottoriurheilusta kiehtovaa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kukaan meistä toivoisi onnettomuuksia. Moni kauhisteleekin silmät suljettuina näitä tilanteita samalla toivoen, että kuljettaja on kunnossa. Moottoriurheiluonnettomuudet kuitenkin lisäävät lajin ennalta arvaamattomuutta ja traagisuutta muistuttaen samalla, että kyseessä on todella vaarallinen ja arvaamaton laji.
Pahimmat moottoriurheiluonnettomuudet ovat varmasti jääneet kaikkien lajista kiinnostuneiden katsojien muistiin. Autourheilusarjojen tarkoituksena on sääntöjen ja turvallisuusteknologian avulla pitää kuljettajat turvassa kammottaviltakin näyttävien kolareiden jälkeen. Moni tässäkin artikkelissa mainituista onnettomuuksista on käynnistänyt turvallisuuskeskustelun, jonka seurauksena sääntöihin tai muihin turvallisuuselementteihin on tehty muutoksia. Seuraavassa on listattu mieleenpainuvimpia ja pahimpia moottoriurheiluonnettomuuksia.
San Marino vuonna 1994
Autourheiluonnettomuuksia miettiessä monelle tulee varmasti ensimmäisenä mieleen brasilialaisen Formula 1 -kuljettajan Ayrton Sennan kolari San Marinon osakilpailussa vuonna 1994. Kyseinen kauden kolmas osakilpailuviikonloppu oli jo ennen itse kisapäivää ollut hyvin dramaattinen. Aika-ajojen aikana Rubens Barrichello oli loukkaantunut ja menettänyt tajuntansa rengasvalliin päättyneen ilmalennon seurauksena. Lisäksi itävaltalainen Roland Ratzenberger kuoli menetettyään autonsa hallinnan 300 kilometrin tuntivauhdissa.
Musta kisaviikonloppu toi vielä kisapäivänä mukanaan lisää huonoja uutisia. Sennan auto iskeytyi muuriin kisan seitsemännellä kierroksella ja tilanteesta tehtyjen arvioiden mukaan hänen autostaan irronnut rengas aiheutti hänelle kuolettavat päävammat.
Tour de Corse vuonna 1986
Koko 80-luvun ajan rallin maailmanmestaruussarjan ympärillä käytiin keskustelua autojen tehokkuuden kasvun soveltuvuudesta haastaville lumi- ja hiekkapinnoille. Tämän aikakauden ralliautot olivat kevyitä ja samalla äärimmäisen tehokkaita, mikä mahdollisti niiden kiihtymisen kuudenkymmenen kilometrin tuntivauhtiin jopa alle kolmessa sekunnissa myös hiekkapinnoilla.
Korsikan rallissa vuonna 1986 tämä autojen kehityssuunta johti valitettaviin menehtymisiin. Henri Toivonen ja hänen kartturinsa Sergio Cresto ajoivat ulos tieltä suoraan rotkoon ja päätyivät katolleen, minkä seurauksena auto syttyi liekkeihin. Liekkien sammuttamisen jälkeen auto oli täysin tunnistamattomassa kunnossa.
Daytona 500 vuonna 2001
NASCAR-sarjan historian ehkä synkin päivä on 18.2.2001. Sterling Martin osui autollaan Dale Earnhardt Sr:n auto takapuskuriin. Earnhardt lähti ajautumaan kohti radan ulkoreunaa, josta kulkuneuvo kimposi takaisin ajolinjalle. Tämän jälkeen Ken Schrader osui autollaan häneen ja menopeli puski kohti ratareunusta yli 250 kilometrin tuntivauhdilla. Yleisön näkökulmasta tämä surullinen onnettomuus saattoi näyttää harmittomalta, mutta kulma, jossa Earnhardt iskeytyi seinään, oli epäonnekas.
Japani vuonna 2014
Ayrton Sennan ja Roland Ratzenbergerin kuolemien jälkeen Formula 1 -sarja säästyi kokonaan kuolemaan johtaneilta onnettomuuksilta. Autojen ja ratojen turvallisuutta kehitettiin merkittävästi. Ratojen suojavalleja parannettiin ja hiekka-alueita laajennettiin. Menopelien renkaiden kiinnitystekniikkaa parannettiin niin, etteivät ne irtoaisi kolaritilanteessa ja kuljettajat suojattiin istumaan syvemmälle auton rungon sisälle.
Valitettavasti nämä parannukset eivät estäneet Japanin osakilpailussa vuonna 2014 sattunutta epäonnista kolaria. Marussia-tallissa ajanut ranskalainen Jules Bianchi ajautui ulos radalta äärimmäisen liukkaissa sadeolosuhteissa ja törmäsi rata-ajoneuvoon. Kyseinen kulkuneuvo oli siirtämässä kierrosta aiemmin radalta ulosajanutta autoa pois, kun ranskalaislupauksen auto syöksyi suoraan sen alle. Bianchi kärsi merkittävistä päähän kohdistuneista vammoista ja menehtyi myöhemmin saamiinsa vammoihin.
LeMans vuonna 1955
Kyseessä on ehkä moottoriurheiluhistorian pahin kolari, joka vaati 84 henkeä ja vahingoitti yli 100 ihmistä. Legendaarisessa LeMansin 24 tunnin ajossa Jaguar-tallin kuljettaja hidasti vauhtiaan yllättäen, jolloin takana tulleiden kuljettajien piti nopeasti reagoida välttääkseen yhteentörmäyksen. Mercedes-tallin kuljettaja Pierre Levegh ei kuitenkaan onnistunut välttämään tätä tilannetta ja osui edessään olleeseen autoon, minkä jälkeen hänen kulkuneuvonsa syöksyi yleisöön kohtalokkain seurauksin.
Jos näistä järkyttävistä onnettomuuksista on jotain hyvää haettava, on jokainen niistä saanut aikaan merkittäviä parannuksia moottoriurheilun turvallisuudessa. Formula 1 -sarjassa ei oltu nähty kuolemaan johtaneita onnettomuuksia yli kahteen vuosikymmeneen, mikä on moottoriurheilun suosituimmassa sarjassa merkittävä saavutus. Nykypäivänä kilparadat, autot ja kypärät on kehitetty jo niin turvalliselle tasolle, että yleisö saa onneksi pääsääntöisesti huokaista helpotuksesta hurjan kolarin päätteeksi, kun kuljettaja heiluttaa kättään sen merkiksi, että hän on kunnossa.